Vuoden 1963 Yokohama herää eloon Studio Ghiblin haikeansuloisessa tarinassa Umi-tytöstä, joka merelle kadonnutta isäänsä kaivaten nostaa joka päivä merkkiliput salkoon: varoittamaan vaarasta, toivottamaan turvallista kotimatkaa. Yokohaman eteläsataman hinaajasta vastaa omilla merkkilipuillaan saman koulun poika, joka ihailee tyttöä etäältä. Tokion vuoden 1964 olympialaiset ovat tulossa. Koko Japani on muuttumassa. Kaikki tuntuu mahdolliselta.

Sataman lukion elämän keskipiste on kajahtaneet kapinalliset ja visionääriset utopistit sisäänsä kätkevä rähjäinen kerhotalo, joka vertautuu kaikenkarvaisine outouksineen jopa Henkien kätkemän (2001) kylpylään. Kun rakas talorötiskö uhkaa jäädä kiinteistökeinottelijoiden jalkoihin, nuoret yhdistävät voimansa sen pelastamiseksi – tosin vasta muutaman kahinan jälkeen.
Koulun lehdessä paremman maailman puolesta taisteleva Shun, itsenäinen ja rohkea Umi sekä opiskelijakillan vetäjä Shirô käärivät hihansa nousten koko pelastustoiminnan keulakuviksi.

Pekka Lehtosaaren ohjaaman suomenkielisen ääniversion nuoret kyvyt panevat tuulemaan. Päähenkilöt laulavat itse omat laulunsa. Alkuperäisen teemamusiikin esittää taas Aoi Teshima.

Maameren tarinoissa (2006) hurjan vision rakentanut Goro Miyazaki osoittaa nyt kykynsä erilaisena ohjaajana. Kukkulan tyttö, sataman poika on samaan aikaan nostalginen, haikean romanttinen ja remuisan hauska. Se oli viime vuoden katsotuin kotimainen elokuva Japanissa. Elokuvan juliste on Hayao Miyazakin käsityötä ja varsinainen kaunotar.